Downshiftaus – luksuksen vastakohta?

Nykymediassa puhutaan paljon downshiftaamisesta tai suomennettuna elämän leppoistamisesta ja kohtuullistamisesta. Aate on saanut alkunsa Yhdysvalloista, joskin aatteen sijaan kyseessä on elämänsuuntaus ja elämänasenne. Downshiftauksen perimmäinen tavoite on parantaa elämänlaatua, ja pääkeinoina siihen on vähentää työntekoa ja kulutusta. Termi downshiftaus tarkoittaa oikeaoppisemmin manuaalivaihteen pienentämistä autoa ajaessa, mutta se kuvaa erinomaisesti myös kyseistä elämäntapaa. Tutustu lähemmin downshiftaamiseen artikkelissamme.

Downshiftaaja poistuu oravanpyörästä

Downshiftaamista pidetään vastaiskuna nyky-yhteiskunnassa nähtävälle materialismille ja suoritusperäiselle elämäntyylille, josta voidaan käyttää myös nimitystä oravanpyörä. Oravanpyörästä poistuminen vähentää pitkällä aikavälillä materialismin ja tavaran omistuksen sisältävän stressin, koska aatteen mukaan pyritään elämään yksinkertaisemmin ja vähemmällä. Materian sijaan downshiftaaja panostaa sosiaalisiin suhteisiin. Kyseisen sosiaalisen trendin tavoitteena onkin löytää parannettu tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä, unohtamatta kuitenkaan henkilökohtaisia tavoitteita elämässä ja omaa tyytyväisyyttä.

Downshiftaaminen vaatii pitkäaikaista sitoutumista

Downshiftaajat tekevät vapaaehtoisesti valintoja yksinkertaistaakseen elämäänsä. Se yleensä tarkoittaa pitkäaikaista sitoutumista parhaimpia tuloksia varten. Useimmiten elämäntapa alkaa sillä, että vähennetään työtunteja ja samalla tuntipalkkaa, jotta voidaan saada enemmän vapaa-aikaa ja yhteistä aikaa rakkaiden kanssa. Lisäaikaa ei kuitenkaan käytetä ostoksilla käymisessä, vaan kulutus pyritään aina pitämään minimissä. Kotona minimalistisuus ja tavaran vähäinen määrä tuovat välittömän helpotuksen tavaran omistamisen aiheuttamasta stressistä ja järjestelystä.

Downshiftaamista voidaan harrastaa monella eri tavalla, eikä sen tarvitse olla koko elämää mullistava elämäntapa. Sitä voidaan räätälöidä jokaiselle sopivaksi, mikä tekeekin siitä houkuttelevan kaikille sosioekonomisille ihmisryhmille, ei pelkästään keskituloisille. Kuka tahansa voi downshiftata: lapset, aikuiset, yritykset, järjestöt ja jopa valtiot. Osallistujien laajan väestötieteellisen taustan takia aatteen ympärille on kehittynyt kansalaisaktiivisuutta ja sosiaalista vuorovaikutusta eri ihmisryhmien välillä ja yhteisössä.

Downshiftaamisen keinoja työpaikalla

Yleensä downshiftaaminen alkaa palkan ja työnteon vähentämisellä. Siihen johtaa yleensä tyytymättömyys työoloihin tai työpaikkaan, jonka ei uskota vastaavan henkilön tavoitteita elämässä. Elämäntapa, jossa eletään työntekoa varten, muuttuukin siihen, että työtä tehdään vain rahan takia, jolloin elämän painopiste siirtyy työpaikalta perhe-elämään ja vapaa-aikaan. Väheneviä tuloja kompensoidaan muilla ei-materialistisilla palkkioilla. Työtunteja voidaan myös downshiftata, jolloin ei tehdä ylitöitä, vähennetään työtunteja tai käytetään lomapäivät heti.

Uravaihdoksilla voidaan myös downshiftata. Vaihtaminen etätyöskentelyyn tai täysin toiselle, vähempistressiselle alalla ovat osa downshiftaamista. Yhtä lailla työpaikan vaihtaminen samalla alalla voi vähentää stressiä ja tarjota parempia etuuksia. Niin ikään vanhemmassa iässä (yli 60-vuotiaana) joustavampaan työaikaan siirtyminen, aikaistettu eläke tai osa-aikatyöskentely voivat tehdä elämästä tuottoisampaa ja samalla terveellisempää. Tällöin työelämäkin voi jatkua jopa yli 70 vuoden ikäisiksi työn kuormituksen vähentymisen myötä.

Downshiftaus ja kulutus

Yksi tärkeä downshiftaamisen osa-alue on kulutus. Osallistujan täytyy olla tietoinen kuluttaja tai harjoittaa muita yksinkertaisempia kulutusmuotoja. Downshiftaamisen puolestapuhujien mielestä materialismi ja kulutuksen ihannointi ovat pääsyy nyky-yhteiskunnan tyytymättömyyteen ja stressiin. Niiden uskotaan muodostavan kulutusyhteiskunnan, jossa onnellisuutta ja sosiaalista statusta mitataan pelkästään asioiden omistussuhteiden mukaan. Downshiftaaja ostaakin pelkästään tarpeita vastaavia tuotteita, eikä pyri vain tyydyttämään henkilökohtaisia mielihaluja. Täten keskitytään enemmänkin laatuun eikä määrään.

Kulutustavan mukaan ostopäätökset tehdään myös tuotteen käytännöllisyyden perusteella eikä sen, kuinka trendikäs tai muodikas se on. Downshiftaajat eivät siis etsi tietoisesti tai tiedosta muutenkaan isoja brändejä tai laatumerkkejä. Yksi osasyy tähän löytyy suoraan vähentyneistä tuloista, jolloin viikoittaiset, kuukausittaiset ja vuosittaiset menot täytyy miettiä uudestaan keskittyen ainoastaan olennaiseen. Menojen vähentäminen on kuitenkin helpompaa kuin esimerkiksi alan täydellinen vaihtaminen, sillä se vaatii vain pieniä elämäntapamuutoksia.

Downshiftaaminen ja ympäristö

Downshiftaamiseen liittyy väkisinkin ympäristöystävällisyys ja ympäristötietoisuus. Joko tietoisesti tai tiedostamatta downshiftaajat pyrkivät kestävään elämäntapaan, joka pyrkii välttämään kaikkea erityisesti saastuttavaa, kuten pikamuotia ja turhaa muovinkulutusta sekä vaihtamaan yksityisautoilun joukkoliikenteeseen. Perimmäinen ajatus on vähentää joissain määrin yksilön hiilijalanjälkeä. Ympäristöystävällisyys tulee esille esimerkiksi kulutusvalinnoissa: valitaan orgaanisia tuotteita, kasvatetaan itse tai ostetaan tuotteita suoraan tuottajalta, jolloin ne voidaan saada halvemmalla ja puhtaammin tuotettuna.

Radikaalimpi downshiftaamisen ympäristöteko on hylätä täysin kiireinen kaupunkielämä, ja muuttaa esimerkiksi pienempään taajamaan tai jopa kylään. Monet aloittavat tällöin maanviljelyn tai kasvattavat omavaraisesti puutarhaa, josta saavat kerättyä käyttöhedelmiä ja -vihanneksia. Tämä muutos on ollut aikaisemmin etenkin eläkeläisten suosiossa, mutta nykyään jo nuoretkin haluavat asua kiireettömämmässä ja stressittömämmässä ympäristössä. Monesti sen mahdollistaa etenkin etätyöskentely tai projektityöt, jotka eivät vaadi päivittäistä läsnäoloa työpaikalla.

Onko downshiftaaminen luksuselämän vastakohta?

Tähän kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta. Luksuselämällä tarkoitetaan yleensä ylellistä ja jopa turhanpäiväistä kuluttamista ja materialismia, jolloin downshiftaaminen on juuri sen vastakohta. Tästä huolimatta rikkaatkin voivat downshiftata, ja etsiä elämänsä tarkoitusta muualta kuin työympäristöstä tai rahamarkkinoilta. Tällöin se tarkoittaa vähempiä työtunteja ja jopa luopumista tietyistä tulevaisuuden projekteista. Ne vaihdetaan yhteiseloon perheen kanssa. Rikkaiden kulutusvalinnatkin voivat olla kestävyyteen ja käytettävyyteen perustuvia.

Etenkin kovalla työllä rikkautensa ansainneet ja vaatimattomista oloista lähtöisin olevat rikkaat voivat ihannoida edelleen yksinkertaisempaa elämäntyyliä. Tällöin he voivat aktiivisesti tehdä esimerkiksi ruumiillista työtä maatilallaan tai puutarhassaan, josta he löytävät työnteon ilon – vastakohtana stressaavalle työlle toimistossa. Downshiftauksen tarkoitus on tehdä tietoisia sekä ympäristöystävällisiä kulutusvalintoja ja löytää ilo elämästä muualta kuin työpaikalta, jonka toteuttamiseen raha voi olla työväline, muttei missään nimessä sen tarkoitus.